Viiminen viikko Saksassa meniki tosi nopeesti, koska oli vaan kolme työpäivää. Maanantai ja tiistai oli aika samanlaisii työpäivää mitä siel ensiavus nyt on ollukkii. Keskiviikkona sitte olinkii endoskopiassa melkein kokopäivän. Näin siellä gastroskopiaa eli mahalaukun tähystystä ja kolonskopiaa eli paksusuolen tähystystä. Must se oli tosi mielenkiintosta ja oli kiva et pääsin sinne!
Keskiviikkona pääsinki töistä jo aikasemmin et kerettiin siivoilla ja pakata tavaroita.
Torstaina päivällä lähettiin jo junalla Dusseldorfiin hotelliin yhdeksi yöksi, ettei perjantai aamuna tarvitsisi herätä niin aikaisin. Koska junamatka Aachenista Dusseldorfiin kestää sen pari tuntia ja meidän lento lähti 11.45.
Eli perjantaina lähdettiin sitten kohti Suomea. Lento meni tosi hyvin ja nopeesti. Olin koko lentomatkan hirveen innoissani siitä et pääsen vihdoin kotii. Tottakai Suomeen palaaminen tuntui tosi oudolta. Kaikki puhuu samaa kieltä eikä tarvinu enää miettii et mitä kaikki sanat on englanniks, netti toimii ja jokapuolella kaikki lukee suomen kielellä :D
Lentokentällä koko perhe ja poikaystävä oli vastassa ja heidän näkeminen tuntui niin hyvältä!
Mut nyt se ois sitte ohi! 5 viikkoa Saksassa sairaalassa töissä. Kokonaisuudessaan oli kyl ihan loistavat viikot vaikeista hetkistä huolimatta. Oli hetkii ku teki mieli vaan luovuttaa ja lähtee kotii. Mut oli meil niit hyvii ja hauskojakii päiviä. Jotku päivät meni tosi hitaasti mut jotku sit taas tosi nopeesti. On itketty paljon ja myös naurettu. On myös pidetty hauskaa mut ennen kaikkee tehty töitä.
Parempaa työpaikkaa ei oikeesti ois voinu ees toivoo. Työporukka sit loppujen lopuks molemmissa paikoissa oli loistavaa ja tykkäsin kovasti olla sairaalassa. Mut työntekeminen oli tosi hankalaa välillä, potilaiden kans ei voinu kunnol kommunikoida ja en paljoa saanut edes tehdä itse ainekaan siellä osastolla.
Sain tosi paljon itsevarmuutta ja rohkeutta! Opin enemmän englantii ja rohkeutta puhua sitä. Opin myös muutamia sanoja saksaa. Mut voin sanoo et oli un elämäni mahtavimmat 5 viikkoo ja tän mä muistan koko mun elämän. Suosittelen tosi paljon, et jos on vaan mahdollisuus lähtee ulkomaille töihin ni kannattaa! Ihan loistava kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti